maanantai 3. syyskuuta 2012

”Makasin niityllä ja katson aurinkoa silmiin”


Rutista kasvot kohti nenää! Ja toiseen suuntaan: iso hämmästys, suu auki ja naama ympyräksi! Ja sitten valitusvirsi, ai, oi, voi, voi! Ja lopuksi kiskaistaan naurumoottori käyntiin! Muistitaulu-istunto on alkanut.

Mistä Muistitaulussa on kyse, esitystaiteen ammattilainen, Riku Laakkonen Kiito-osuuskunnasta?

– Muistitaulu on soveltavan teatterin keinoja käyttävä työkalu, jolla muistisairaita autetaan muistamaan ja tuotetaan heidän arkeensa myönteisiä elämyksiä. Pilotoimme toimintamallia Sopimusvuoren Annala ja Pekkala-dementiakodissa, Laakkonen selvittää.

– Lähtökohtana on valokuva. Asukkaiden ottamista kuvista ja vanhoista valokuvista, keskustellaan ja niiden pohjalta tehdään helppoja teatterillisia harjoituksia. Kuvat sekä tärkeimmät esiin tulevat muistot, tunteet ja tunnelmat kirjataan osaksi muistitaulua. Toiminta tuo iloa asukkaiden arkeen, mutta Muistitaulusta on hyötyä myös asiakkaan ja hänen omaistensa sekä hoitohenkilöstön kohtaamisissa.

Kuvien avulla on helppo palauttaa mieleen tärkeitä hetkiä ja tunnelmia, häivähdyksiä ja valoa. Tämä näkyi myös asukkaiden kuville antamissa nimissä, joista yksi on tuo otsikon lainaus ”Makasin niityllä ja katson aurinkoa silmiin”. Muistojen konkretisointi innostaa antamaan toiselle ja ottamaan vastaan. Annalassa ja Pekkalassa muistoista tehtiin paikkoja ja tapahtumia uudelleen, Laakkonen näytteli mm. roomalaista suihkulähdettä, johon sai heittää kolikon, sekä joulukuusta, jota sai koristella.


- Olemme edenneet pienin askelin, yhdellä tapaamiskerralla keskitytään yhteen asiaan. Mutta olipa toimintasuunnitelma mikä tahansa, tärkein työkalu tapaamisissa on ihmisten kanssa ihmisenä oleminen: kuunteleminen, välittäminen ja turvallinen läsnäolo, Laakkonen sanoo.

– Pidimme näyttelyn asukkaista otetuista ”omakuva” -valokuvista. Henkilökunta ja omaiset hämmästelivät sitä, kuinka moni asukkaista hymyilee kuvissa ja on eläväisempi kuin aikoihin. Ehkä se oli se hassu hattu, jonka sai päähänsä tai yksikertaisesti se, että jokainen koki olevansa tärkeä ihminen päästessään valokuvaan.

Muistitaulua on piloitu osana Voimaa taiteesta -hanketta. Muistetaanko toiminatamalli hankkeen loputtua?

– Kyllä muistetaan, Laakkonen naurahtaa.  – Jatkamme toimintamallin konseptointia ja työkalujen kehittämistä Kiito-osuuskunnassa. Suurin haaste palvelun kaupallistamisessa on hyödyn toteennäyttäminen. Itse olen nähnyt toiminnan myönteiset vaikutukset, mutta miten vakuutetaan ostajat. Tämä on arvokysymys, mutta  kulttuurin hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on paljon myös tutkimuksellista näyttöä. Uskon, että kulttuuripalvelut ovat jatkossa yhä enemmän ainakin yksityisten hoivakotien  vetovoimatekijä.



Muistitaulusta kirjoitteli,

Ulla Vehmasaho
Luova Suomi
18.4.2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti